Olisiko syrjähypystä aina kerrottava kumppanille? Mistä syrjähyppy kertoo? Kertooko se enemmän tekijästä kuin tekijän ja hänen puolisonsa suhteestaan? Joskus suhteeseen mennään toimimattoman parisuhteen vuoksi, joskus sivusuhteita on, vaikka oma suhde tuntuu omasta mielestä ihan hyvältä.

Jos kyse on oman suhteen toimimattomuudesta, olennaista olisi löytää omaan suhteeseen elementtejä, joiden varaan voi rakentaa kestävää kehitystä. Jos suhteelta puuttuu täysin suhteen hyvinvoinnin elementit, tällainen suhde on vaara vyöhykkeessä ja elämä on otollista uusien suhteiden syntymiselle muualle.

Jos kyse on omasta kyvyttömyydestä elää sitoutuneessa suhteessa tai omasta rajattomuudesta, niin silloin mahdolliset muutostarpeet suuntautuvat omaan itseen. Tätä rajojen lipsumista edesauttaa yleensä runsas alkoholin käyttö. Henkilö joutuu siis pohtimaan myös alkoholin käytön hallintaa omalla kohdallaan.

Kun kumppani kuulee toisen syrjähypystä, se on yleensä shokki, maa vajoaa jalkojen alta. Usein esiintyy eroajatuksia ja erolla uhkaamista. Syrjähypyn esille tuleminen saattaa johtaa eroon noin 10-25 prosenttia tapauksista. Kun syrjähypyistä kerrotaan, olisi hyvä että tilanne olisi mahdollisimman turvallinen eikä esimerkiksi juuri kesken pienten lasten hoitotilannetta. Jos pari on terapiassa, se on hyvä paikka kertoa näistäkin asioista.

Onko suhteella tulevaisuutta sen jälkeen, kun sivusuhde tulee ilmi? Vastaus on: kyllä ja ei. Parhaimmillaan esimerkiksi pariterapiassa voidaan tapausten käsittelyn jälkeen löytääkin täysin uutta pohjaa keskinäiselle yhdessä olemiselle. Suhde voi saada uusia ulottuvuuksia, joita ennen sivusuhdetta ei ollut olemassa. Tällaisessa tapauksessa voitaisiin sanoa, että kivun ja tuskan kautta on löydetty jotain arvokasta ­ tietysti edellyttäen, että molemmat pystyvät tämän jälkeen pitämään kiinni siitä, mitä on löydetty ­ molemmat haluavat ja pystyvät toimimaan tavalla, joka ylläpitää hyvää keskinäistä ystävyyttä. Perheiden dynamiikasta ajatellaan, että myös salaisuudet vaikuttavat perheiden elämään riippumatta siitä, ovatko kiistä kaikki tietoisia tai ei.

Milloin toiselle ei pitäisi mennä kertomaan sivusuhteesta? Vastaus on hyvin yksinkertainen: jos kertomisesta seuraa fyysisen väkivallan tai hengen menon uhka itselle, toiselle tai läheisille, esimerkiksi lapsille, ei ole mitään syytä kertoa asiasta. Jos tällaiseen suhteeseen on päätynyt, viisainta kai yleisesti ottaen olisi yrittää päästä suhteesta muuten vain mahdollisimman kauniisti pois.

Mitä seuraamuksia on siitä, jos ei kerro? Monet ihmiset kokevat huonoa omaatuntoa tapahtuneesta ja kertovat asian omaatuntoaan helpottaakseen. Joillekin kysymys on omista eettisistä periaatteista: en halua olla valehtelija sille ihmiselle, joka on minun maailman tärkein ihmiseni.

Kerrot, että sivusuhteen aikana olet huomannut rakastavasi kumppaniasi. Tällä perusteella voisi ajatella, että olet voinut löytää jotain uutta pohjaa suhteellenne. Yksi kysymys on tämä: miten näet, pitäisikö sinun kumppanillesikin antaa tilaisuus löytää uutta pohjaa suhteellenne? Tämä voisi tapahtua siten, että kerrot tapahtuneesta kumppanillesi, käytte sitä läpi esimerkiksi pariterapiassa ­ ja mahdollisesti (kukaan ei voi tietää varmasti) ­ löydätte yhdessä kestävää pohjaa suhteellenne. Tai sitten kerrot kumppanillesi, riitelette aikanne, ette mene minnekään terapiaan ja kärvistelette sitten ikänne tapahtuman varjossa, ellette sitten eroaisi enemmän tai vähemmän katkerina.

Ihmisten toiminta kumppanille kertomisen suhteen vaihtelee laidasta laitaan. Joku ei omasta mielestään kestä tilannetta ellei kerro kumppanilleen syrjähypystään. Toinen ääripää on ellei ole joutunut kiinni mitään ei ole tapahtunutkaan tai kiellä kaikki kunnes toisin todistetaan.

Kukaan ulkopuolinen ei tiedä sinun elämääsi eikä voi mennä puolestasi tekemään päätöstä, mitä juuri sinun pitäisi tehdä. Sen päätät sinä oman elämän kokemuksesi, eettisen ja moraalisen elämänkatsomuksesi ja arvojesi perusteella. Mieti hajottaako kertominen enemmän kuin rakentaa

viestin otsikko liian pitkä mutta olet minulle ihminen josta todella pidän,rakastankin hieman.t.suvi