torstai, 4. tammikuu 2007

kuinka moni pettää kumppaniaan ?

kuinka moni uskaltaa tunnustaa pettävänsä vaikkapa puolisoansa,se on yllättävää miten ihminen kun hetkeksi pysähtyy miettimään niin miten paljon hän loppujenlopuksi arjessa ja elämässään joutuu valintojen eteen jossa voi käydä niin että sitä tietoisesti valitsee pettäjän tien.

se tie on loputon ja jossain mielessä kun mitä olen näitä pettäjiä tuntenut he saavt siitä tietynlaista mielihyvää,eli jäävät kyseisen toimintamallin pauloihin jo pelkästään sen takia että kiihoittuvat siitä koska se on kiellettyä.

profiloiduin tänään suomi24.fi sivustolle.mutta en petä ketään en edes itseäni,mutta vaikka kuinka yritän sitä todistella valehtelen.siis petänhän minä.yritin keksiä syitä sille miksi minun piti sinne nyt oma profiilini luoda,,no,tulin siihen tulokseen että haluan vain nähdä kuinka moni avioliitossa tai parisuhteessa olevista miespuolisista ottavat minuun yhteyttä..kun olen leikkinyt niiden vellihousujen kanssa tovin jätän ne kun paskat tunkiolle.Anteeksi oma karkeuteni,mutta vaikka ehkä saatan antaa kuvan että vastustan miespuolista sukupuolta niin se ei pidä paikkaansa.rakastan miestä!omaa ihanaa sellaista,huomenna tapaamme ja näytän hänelle luomukseni ja keskustelemme pettämisestä noin yleisesti ja nauramme yhdessä niille onnettomille jotka joutuvat turvautumaan ulkopuoliseen partneriin.

no niin.se siitä.ja lopputulos myöhemmin:)siihen asti kaikille parillisille ja parasiiteille pitäkää huolta lähimmäisistänne ja itsestänne!

tiistai, 2. tammikuu 2007

Geeniteknologiasta,( suosittelen luettavaksi).

Mitä on geeniteknologia?

Geeniteknologialla tarkoitetaan jonkin elävän olennon geeniperimän muuttamista siten, että eliön jokin ominaisuus muuttuu. Tulevaisuudessa geenimuuntelulla tulee olemaan keskeinen merkitys useilla tärkeillä aloilla kuten esimerkiksi ruoan tuotannossa ja lääketieteessä. Sillä voi myös olla suuri vaikutus tulevaisuuden yhteiskuntarakenteeseen. Geenimuuntelu on hyvin uusi tieteenala ja sen mahdollisuudet ovat suunnattomat. Se on nykyajan vastine entisille kasvin- ja eläinjalostuksen keinoille. Geenimuuntelun vaikutukset ovat täysin samat kuin perinteisessä jalostuksessa, joka perustuu luonnon tekemään geenien muunteluun. Perinteisessä jalostuksessa yritetään risteyttää aina parhaimmat mahdolliset yksilöt - ne joiden geenit ovat jalostettavan ominaisuuden kannalta parhaimmat -, jolloin hyvä geeniperimä siirtyy myös niiden jälkeläisille. Geenimuunteluun perustuvan jalostamisen lähtökohta on se, että muuntelun avulla voidaan itse luoda käyttökelpoinen geeniperimä, joka sisältää tarvittavat ominaisuudet. Käsitteitä: DNA Aine, joka sisältää solujen perinnöllisen aineksen.Geeni Perintötekijä, joka vaikuttaa yhteen tai useampaan eliön ominaisuuteen.Geenijalostus Geeniteknologian avulla tehtävä kasvi- tai eläinjalostus.Geenimanipulaatio ks. geenimuuntelu< tr> Geenimuuntelu Elävän olennon geenien muuttaminen siten, että eliön jokin ominaisuus muuttuu.GMO Geenimuunneltu organismi (solu tai bakteeri).Kloonaus Kahden tai useamman identtisen yksilön valmistaminen yhteisestä geeniperimästä (vrt. identtiset kaksoset).Siirtoelin Ihmiseltä tai eläimeltä siirretty elin, kuten maksa tai sydän.Siirtogeeninen Eläin tai kasvi, jolle on lisätty jonkin muun lajin geeni.Tautimalli Koe-eläin, johon on tartutettu jokin ihmisen tauti tutkimista varten. Tekijän Nina Meincen kirjoitus Geeniteknologiasta ja ihmisoikeuksista on omaa luokkaansa,tutustu ihmeessä materiaaliin!!
Tekijät: Meincke, Nina
Nimeke: Geeniteknologia ja ihmisoikeudet
Huomautus: Hanke jatkoa hankkeelle 95210003
Asiasana: geenitekniikka - ihmisoikeudet (ysa)
lääkintäoikeus (ysa)
bio-oikeus (ysa)
Julki-luokitus: B1
Laitos ja tekijät: Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos * Meincke, Nina
Tutkimushanke: 2100023
Julkaisussa: Ihmisoikeusraportti . - Helsinki : Helsinki-liiton Suomen ryhmä . - ISSN 1237-0355 . 9 (2001) : 1 , s. 4-9.
Emojulkaisu:
# Tekijä/Författare/Author Nimeke/Titel/Title Long Vuosi/År/Date
[  1  ] Ihmisoikeusraportti 1993

Geeniteknologian eettiset ongelmat

Geenitutkimuksen menestyminen on johtanut vilkkaaseen eettiseen mielipiteenvaihtoon. Keskustelua on käyty laajasti eri tasoilla; mm. sekä Euroopan neuvostossa että kansalais- ja vammaisjärjestöissä. Perimän käsittelyyn liittyy riskejä, mutta ehkä suurimpana vaikuttajana geenitekniikkaan kohdistuvien kielteisten mielipiteiden takana on pelko siitä, että ihmistä alettaisiin syrjiä hänen geneettisten ominaisuuksiensa perusteella. Ihmisellä on perimässään yleensä aina virheitä, mutta suurin osa jää huomaamatta, koska ne eivät vaikuta elämiseen mitenkään. Geenimuuntelulla voitaisiin parantaa ne virheelliset geenit, jotka aiheuttavat sairauksia. Geenivirheistä johtuvia sairauksia tunnetaan tällä hetkellä yli 2500, joten geenimuuntelulla ei ehkäistäisi mitään pientä määrää tauteja. Tässä tilanteessa on kysyttävä, onko oikein, että ihmisiä lähdetään muuttamaan ennen heidän syntymäänsä ja onko edes oikein yrittää luoda täydellistä ihmistä. Tiedemiehet vastaavat myöntävästi, sillä onhan ihminen jo aikoja sitten eronnut muusta eläinkunnasta älykkyytensä ja kykyjensä ansiosta, jonka vuoksi kehitys pitäisi viedä loppuun saakka. Erityisesti uskonnolliset ryhmittymät ovat taas vastustamassa geenimuuntelua, sillä perusteella ettei ihmistä ole tarkoitettu muuntelemaan ihmistä eikä eläimiä. Ihmiset tuntevat geenimuuntelua yleisesti varsin heikosti ja suhtautuvat siihen näin epäluuloisesti ja peläten. Epäluulo on suurinta geeniteknistä jalostamista kohtaan. Suomessa kuluttajaviraston teettämässä kyselyssä peräti puolet vastaajista olivat geenitekniikan kehittämistä vastaan elintarviketuotannossa. Saman tyyppisiä vastauksia saatiin Euroopassa Greenpeacen kyselyssä. Geeniteknologia on kokonaisuudessaan hyvin nuori tieteenala ja kehittyneiden eliöiden geenien parissa on työskennelty vasta noin kymmenen vuoden ajan, eikä geenimuuntelun vaaroja siksi vielä täydellisesti tiedetä. Vaikka geenimuunnelluista elintarvikkeista ei ole löydetty vielä mitään uhkaavaa, kaikkien osapuolien on syytä olla varuillaan ennen kuin geenien vaikutukset on tutkittu perusteellisesti. Yleisesti pelätään, että geenimuuntelu voi muuttaa muuten turvalliset elintarvikkeet allergiaa aiheuttaviksi tai joissain tapauksissa jopa myrkyllisiksi. Siirrettävien geenien toimivuutta ja mahdollisia sivuvaikutuksia ei voida varmasti ennakoida.

Geeniteknologian eettiset ongelmat

Geenitutkimuksen menestyminen on johtanut vilkkaaseen eettiseen mielipiteenvaihtoon. Keskustelua on käyty laajasti eri tasoilla; mm. sekä Euroopan neuvostossa että kansalais- ja vammaisjärjestöissä. Perimän käsittelyyn liittyy riskejä, mutta ehkä suurimpana vaikuttajana geenitekniikkaan kohdistuvien kielteisten mielipiteiden takana on pelko siitä, että ihmistä alettaisiin syrjiä hänen geneettisten ominaisuuksiensa perusteella. Ihmisellä on perimässään yleensä aina virheitä, mutta suurin osa jää huomaamatta, koska ne eivät vaikuta elämiseen mitenkään. Geenimuuntelulla voitaisiin parantaa ne virheelliset geenit, jotka aiheuttavat sairauksia. Geenivirheistä johtuvia sairauksia tunnetaan tällä hetkellä yli 2500, joten geenimuuntelulla ei ehkäistäisi mitään pientä määrää tauteja. Tässä tilanteessa on kysyttävä, onko oikein, että ihmisiä lähdetään muuttamaan ennen heidän syntymäänsä ja onko edes oikein yrittää luoda täydellistä ihmistä. Tiedemiehet vastaavat myöntävästi, sillä onhan ihminen jo aikoja sitten eronnut muusta eläinkunnasta älykkyytensä ja kykyjensä ansiosta, jonka vuoksi kehitys pitäisi viedä loppuun saakka. Erityisesti uskonnolliset ryhmittymät ovat taas vastustamassa geenimuuntelua, sillä perusteella ettei ihmistä ole tarkoitettu muuntelemaan ihmistä eikä eläimiä. Ihmiset tuntevat geenimuuntelua yleisesti varsin heikosti ja suhtautuvat siihen näin epäluuloisesti ja peläten. Epäluulo on suurinta geeniteknistä jalostamista kohtaan. Suomessa kuluttajaviraston teettämässä kyselyssä peräti puolet vastaajista olivat geenitekniikan kehittämistä vastaan elintarviketuotannossa. Saman tyyppisiä vastauksia saatiin Euroopassa Greenpeacen kyselyssä. Geeniteknologia on kokonaisuudessaan hyvin nuori tieteenala ja kehittyneiden eliöiden geenien parissa on työskennelty vasta noin kymmenen vuoden ajan, eikä geenimuuntelun vaaroja siksi vielä täydellisesti tiedetä. Vaikka geenimuunnelluista elintarvikkeista ei ole löydetty vielä mitään uhkaavaa, kaikkien osapuolien on syytä olla varuillaan ennen kuin geenien vaikutukset on tutkittu perusteellisesti. Yleisesti pelätään, että geenimuuntelu voi muuttaa muuten turvalliset elintarvikkeet allergiaa aiheuttaviksi tai joissain tapauksissa jopa myrkyllisiksi. Siirrettävien geenien toimivuutta ja mahdollisia sivuvaikutuksia ei voida varmasti ennakoida.

Geeniteknologia avuksi syövänhoitoon

1.9.2006

Yhdysvaltalaistutkijat ovat ensi kertaa onnistuneet parantamaan syövän geeniteknologian avulla. 

National Cancer Instituten kokeeseen osallistui 17 melanoomaa eli ihosyöpää sairastavaa potilasta, joiden tauti ei parantunut tavallisilla hoitomenetelmillä. Uuden geeniteknologiaan perustuvan menetelmän avulla kaksi potilaista parani.                                        

Tohtori Steven Rosenbergin johtaman tutkimusryhmän kehittämässä menetelmässä käytettiin hyväksi ihmisen omaa puolustusjärjestelmää. Geeniteknologian avulla ihososyöpäpotilaiden  T-soluja muunnettiin niin, että ne tunnistivat syöpäsolut, sitoutuivat niihin ja tuhosivat ne.                          

Tutkijoiden mukaan menetelmää on kehitettävä tehokkaammaksi, mutta sen jälkeen sitä voidaan mahdollisesti käyttää monen muunkin syöpätyypin hoidossa. Tutkimustulokset julkaistiin uusimmassa Science –tiedelehdessä.

tiistai, 2. tammikuu 2007

Tutkimuksia luonnosta-Euroopan kasviatlas

Euroopan kasviatlas – Atlas Florae Europaeae

Euroopan kasviatlas (Atlas Florae Europaeae, lyh. AFE) on kansainvälinen putkilokasvien kartoitusprojekti. Kasviatlaksen suunnittelu ja toteutus aloitettiin 1965 Euroopan kasvitieteilijöiden yhteistyönä ja perustamisestaan lähtien kartoituskomitean sihteeristö on toiminut Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseossa.

AFE:n ensisijainen tavoite on tuottaa putkilokasvien levinneisyyttä kuvaavia kasvikarttoja, joiden mukana on niitä täydentäviä lajin tai alalajin taksonomisia tietoja. Jokaisessa Euroopan maassa toimii Euroopan kasvikartoitustoimikunnan jäseniä (Committee for Mapping the Flora of Europe), jonka lähettämät kansalliset keruupaikkatiedot kartoituskomitean sihteeristö kokoaa karttaniteiksi. Vuodesta 1972 kartoituskomitea ja Suomen Biologian Seura Vanamo on julkaissut 13 osaa, joissa on kaikkiaan 2120 sivua ja 3556 karttaa. Kartat käsittävät yli 20% Euroopan kasviheimoista (Lycopodiaceae - Rosaceae osittain). Viimeisin osa (Rosaceae: Spiraea to Fragaria, excl. Rubus) julkaistiin elokuussa 2004 ja se sisältää 320 sivua ja 286 kaksivärikarttaa.

Prof. Jaakko Jalas († 1999) ja FT Juha Suominen toimittivat osat 1-12; Raino Lampinen avusti heitä osien 11 & 12 toimitustyössä ja Arto Kurtto osassa 12. Arto Kurtto (päätoimittaja) on jatkanut toimitustyötä 13. osasta lähtien. Leo Junikka toimi komitean sihteerinä 13. osassa. Alexander Sennikov jatkaa sihteerinä osasta 14 eteenpäin. Komitean puheenjohtaja on Prof. Pertti Uotila.

Ensimmäisten 12 atlasosan levinneisyyskartat on tehty käsin. Muutama vuosi sitten kartat digitalisoitiin ja niistä muodostettiin tietokanta. Atlastietokantaa (niteet 1-11) voi myös selailla erityisellä Windows -ohjelmalla, jonka voi imuroida AFE:n tietokannan kotisivulta. (Ks. kohta "How to install and use the software", jonka alla on linkki imuroitavaan WinZIP tiedostoon).

Levinneisyystiedot on sijoitettu kartalle, jonka ruutukoko on 50 x 50 km perustuen UTM-projektioon ja MGRS:n mukaiseen järjestelmään (ks. tarkemmin englanninkielisestä selostuksesta). Karttojen ohella atlas sisältää erilliset kappaleet, joissa annetaan tärkeimmät synonyymit, taksonomisia ja nimistöllisiä tiedonantoja, tärkeitä levinneisyyteen liittyviä lisäyksiä ja korjauksia (täydentäen Flora Europaeaa) ja viitteet koko levinneisyyttä kuvaaviin karttoihin. Alan uusin kirjallisuus on otettu huomioon atlasta laadittaessa.

Atlas noudattaa Flora Europaean rajoja mutta sisäiset aluerajaukset poikkeavat hieman Flora Europaeassa käytetyistä. Käytetyt karttamerkit pyrkivät kuvaamaan taksonin tilaa eri puolilla Eurooppaa.

Euroopan kasviatlaksen kaikki osat ovat saatavissa ja niitä voi tiedustella joko Akateemisesta kirjakaupasta tai Tiedekirjasta.

Sihteeristön osoite

Euroopan kasviatlaksen kartoitustoimikunnan sihteeristö
Kasvimuseo, Suomen luonnontieteellinen keskusmuseo
PL 7 (Unioninkatu 44)
00014 Helsingin yliopisto

Telekopio: 09-191 24456
Kartoituskomitean sihteeerin sähköpostiosoite: [email protected] (Huom! Kysymykset mieluiten venäjäksi tai englanniksi)
Kartoituskomitean päätoimittajan sähköpostiosoite: [email protected]


Kasviatlaksessa kasvien levinneisyystiedot on sijoitettu kartalle, jonka ruutukoko on 50 x 50 km. Kartta esittää alkuperäsiten kasvilajien lukumäärää eri ruuduissa. (Suurempi kartta)